Merkittävä muutos tapahtuu perusterveydenhuollossa, jossa uuden lain myötä ei enää peritä hoitajan käyntimaksua. Jatkossa maksuttomia palveluja ovat myös alle 18-vuotiaiden poliklinikkakäynnit, eikä heiltä enää peritä maksua käyttämättä tai peruuttamatta jätetyistä palveluista. Maksua ei peritä heinäkuusta lukien myöskään jo 18 vuotta täyttäneiltä kouluterveydenhuollon palveluista.
Uudistuksessa on laajennettu käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta perittävän maksun soveltamisalaa. Maksun voi jatkossa periä kaikista terveydenhuollon vastaanottopalveluissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lyhytaikaisista hoito- ja asumispalvelupaikoista 18 vuotta täyttäneiltä, kun aiemmin maksun sai periä 15 vuotta täyttäneiltä. Käyttämättä tai peruuttamatta jätetyn palvelun maksua ei uloteta hyvinvointialueessa kohtuullisuusnäkökulman perusteella koskemaan lyhytaikaisia hoito- ja asumispalvelupaikkoja.
Päihteitä käyttäville raskaana oleville suunnattu äitiyspoliklinikan antama tutkimus, hoito ja seuranta ovat heinäkuun alusta lähtien maksuttomia. Maksuja ei enää peritä seksuaalisen väkivallan uhreja varten perustettujen tukikeskusten tarjoamista palveluista tai terveydenhuoltolain perusteella järjestetyistä mielenterveystyöhön liittyvistä avosairaanhoidon palveluista.
Lisäksi tulosidonnaisten maksujen perusteisiin on tehty muutoksia säännöllisessä kotihoidossa, jatkuvassa perhehoidossa, palveluasumisessa ja tehostetussa palveluasumisessa. Maksujen periminen kuuluu jatkossa hyvinvointialueelle, mikä edellyttää hyvinvointialueen aiempien käytäntöjen muutosta. Tällöin esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten omavastuuosuuksien perintä siirtyy jatkossa hyvinvointialueelle. Kuljetusten omavastuuosuuksien perintäkäytäntö muuttuu asteittain hyvinvointialueessa ja toteutuu aikaisintaan marraskuun alussa. Maksukaton osalta muutokset tulevat voimaan 1.1.2022 alkaen, koska maksukatto on kalenterivuosisidonnainen.
Asiakasmaksulain uudistus kiristää hyvinvointialueen taloutta noin viidellä miljoonalla eurolla vuosittain muiden kuin jäsenkuntatulojen pienentyessä. Se lisää myös hyvinvointialueessa tehtävää hallinnollista työtä.