Silmäklinikan tutkimukset

Näkökenttätutkimukset

Näkökenttätutkimuksilla kartoitetaan näkökentän laajuutta. Yleisimmin näkökenttätutkimuksia käytetään glaukooman diagnostiikassa ja seurannassa.

Periaate: Tutkimuksessa pää asetetaan puolipallon muotoiseen laitteeseen. Tutkittava tuijottaa koko tutkimuksen ajan laitteen keskellä olevaan pisteeseen. Tutkimuksen kuluessa laite väläyttää himmeitä valopisteitä eri puolilla näkökenttää. Valopisteen näkyessä tutkittava painaa nappia. 

Tutkimuksen kesto: 5–8 min/silmä. Yleensä tutkitaan yksi silmä kerrallaan.

Huomioitavaa: Näkökenttätutkimukset vaativat hyvää keskittymistä. Siksi tutkimukseen on hyvä tulla mahdollisimman levänneenä. 

HRT

HRT (Heidelberg Retina Tomograph) on näköhermon ja siitä lähtevien hermosäikeiden tutkimusmenetelmä, jota käytetään glaukooman diagnostiikassa ja seurannassa. Laserteknologiaan perustava silmäkamera on nopea ja kivuton.

OCT

OCT-kamera (Optical Coherence Tomography) on laite, jolla saadaan erittäin tarkkoja 2- ja 3-ulotteisia kuvia verkkokalvosta ja näköhermosta. Laitetta käytetään tyypillisesti verkkokalvon ikärappeuman ja muiden verkkokalvosairauksien diagnostiikassa ja seurannassa. Tutkimus on nopea ja kivuton.

Topografia

Sarveiskalvon topografiaa käytetään, kun halutaan saada tarkkaa tietoa esimerkiksi keratoconus-potilaiden sarveiskalvon rakenteesta. Tutkimuksessa käytettävä kamera on nopea ja kivuton.

Fluoreseiiniangiografia

Fluoreiseiiniangiografialla saadaan esiin verkkokalvon pienetkin verisuonet ja niiden mahdolliset poikkeavuudet. Tutkimus edellyttää kanyylin laittamisen kämmenselän tai kyynärtaipeen laskimoon väriaineen ruiskuttamista varten.

Lisätietoja väriaineesta: Väriainetta, fluoreseiininatriumia, on käytetty kauan. Se on osoittautunut erittäin turvalliseksi ja vain harvoin sivuvaikutuksia aiheuttavaksi. Aine on kellertävää, joten ohimenevä ihon keltaisuus tutkimuksen jälkeen on tavallista. Aine poistuu itsekseen elimistöstä virtsan mukana. Myös virtsa voi hiukan värjäytyä. Tärkeänä erona röntgenlääkärien käyttämiin varjoainekuvauksiin on se, että fluoreisiiniangiografiasta ei koidu potilaalle minkäänlaista säderasitusta.

Kesto: Väriaineen ruiskuttamisen jälkeen tutkittavasta silmästä otetaan n. 5 minuutin ajan useita kuvia silmänpohjakameralla.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimus on hyödyllinen silloin, kun näkyvyys silmänpohjaan on heikko tai olematon esimerkiksi harmaakaihen tai lasiaisverenvuodon vuoksi. Yleensä suljetun silmäluomen läpi tehty kivuton ultraäänitutkimus antaa lisätietoa verkkokalvon tilanteesta.

Karsastustutkimukset

Karsastus tarkoittaa sitä, että silmät eivät katso samaan suuntaan.

Karsastuspoliklinikalla karsastushoitaja tutkii silmien yhteistoimintaa, näöntarkkuutta, karsastuksen laatua ja määrää sekä silmien liikehäiriöitä.

Lasten näöntutkimusten tärkein syy on heikkonäköisyyden ehkäiseminen. Karsastuspoliklinikalla tutkitaan näkökykyä myös silloin, kun lapsella on silmälaseja edellyttävä taittovirhe. Aikuisten karsastustutkimukset liittyvät yleensä erilaisiin kaksoiskuvaongelmiin.

Karsastuksen hoito: Karsastusta hoidetaan tilanteen mukaan silmälaseilla, peittohoidolla tai karsastusleikkauksella. Ennen karsastusleikkausta tehdään karsastusmittauksia ja prismakokeiluja.

Huomioitavia asioita karsastustutkimuksiin tuleville

• Ota mukaan käytössä olevat silmälasit ja niiden reseptit.
• Lasta on hyvä valmistaa kertomalla, että tutkimukset ovat kivuttomia ja että on tärkeää vastata tutkimuksissa esitettyihin kysymyksiin.
• Mustuaista laajentavia silmätippoja laitetaan ennen lääkärin tutkimusta. Tippojen vaikutusta on odotettava noin puoli tuntia. Vaikutus voi kestää koko loppupäivän. Silloin lähelle näkeminen on sumeaa ja kirkkaat valot sekä aurinko voivat häikäistä. Karsastushoitajan käynnillä, johon ei liity lääkäriaikaa, ei tarvita mustuaista laajentavia tippoja