Gynekologiset syövät

Miten gynekologisten syöpien tutkimukset etenevät

Gynekologisen syövän selvittelyihin kuuluvat

• gynekologinen tutkimus
• emättimen tai vatsanpeitteiden kautta tehtävä ultraäänitutkimus
• muut radiologiset tutkimukset, kuten tietokonetutkimus tai magneettitutkimus
• tarvittaessa verikokeet

Jatkohoito määräytyy tutkimustulosten perusteella.

Syöpähoidot toteutetaan valtakunnallisen ohjeistuksen mukaan yhdessä yliopistosairaalan kanssa.

Gynekologisen syövän leikkaushoito tehdään joko Päijät-Hämeen keskussairaalassa tai Helsingissä Kätilöopiston sairaalassa. Mahdollinen solunsalpaajahoito annetaan Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpätautien poliklinikalla ja sädehoito joko Helsingissä tai Päijät-Hämeen sädehoitoyksikössä.

Suomessa todetaan naisilla vuosittain noin 13 000 uutta syöpätapausta, joista gynekologisia syöpiä on noin 1 500.

Mikä on oirepoliklinikka

Naistentautien poliklinikan oirepoliklinikalla on seurannassa lääkärin ohjeiden mukaan potilaat, joiden sairaus ei vaadi säännöllisiä lääkärintarkastuksia.

Hoitaja soittaa potilaille kuuden kuukauden välein ja selvittää sairastettuun syöpään tai rajalaatuisen kasvaimeen liittyviä asioita. Lisäksi potilaat voivat ottaa yhteyttä poliklinikalle, jos voinnissa on jotain muutosta.

Hyvä tietää gynekologisista syövistä

Hyvänlaatuisia gynekologisia kasvaimia ovat esimerkiksi kohdunkaulan solumuutokset, kohdun myomat eli lihaskasvaimet, kohdun limakalvon polyypit ja munasarjojen toiminnalliset nesterakkulat eli kystat.

Gynekologinen syöpä voi sijaita kohdunrungossa ja -kaulassa, munasarjoissa, ulkosynnyttimissä, emättimessä tai istukassa. Lisäksi ns. vatsakalvon syöpä luetaan gynekologisiin syöpiin.

Ennusteeltaan parhaimpia ovat kohdunrungon ja kohdunkaulan syövät. Munasarjasyövän huono maine perustuu pääasiassa siihen, että se vähäisten oireidensa takia se todetaan useimmiten vasta levinneessä vaiheessa.

Gynekologisten syöpien riskitekijöitä

Gynekologisen syövän riskitekijät poikkeavat toisistaan. Yhteistä niille on kuitenkin potilaan korkea ikä: lähes kaikissa gynekologissa syövissä eniten tapauksia todetaan 60−65-vuotiailla.

Myös sukurasituksella on merkitystä. Gynekologista syövistä noin 10 %:n arvellaan olevan perinnöllistä. Perinnöllistä syöpää sairastaville on tyypillistä niiden esiintyminen tavallista nuoremmalla iällä.

Kohdunrungon syöpä

Kohdunrungon syöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin naisten pahanlaatuinen kasvain ja yleisin gynekologinen syöpä. Vuosittain Suomessa sairastuu noin 800 naista. Kohdunrungon syöpä on alle 40-vuotiailla harvinainen; noin 90 % sairastuneista on yli 50-vuotiaita.

Oireina on vaihdevuosi-iän jälkeen ylimääräinen verinen vuoto. Hedelmällisessä iässä kohdun rungon syövän oireena voi olla kuukautisten selvä runsastuminen tai välivuodot.

Kohdunrungon syöpä saadaan selville ultraäänitutkimuksen ja kohdun limakalvonäytteen avulla. Joskus tehdään polikliininen kohduntähystys tai leikkaussalissa kaavinta tai kohduntähystys. Jos kudosnäytteissä löytyy syöpä, potilaille tehdään ns. levinneisyystutkimuksena vartalon tietokonekuvaus.

Kohdunrungon syöpää hoidetaan leikkaus-, säde- ja solunsalpaajahoidolla. Hoito määräytyy kudosnäytteen ja kuvantamistutkimusten perusteella. Syöpä voidaan leikata joko Päijät-Hämeen keskussairaalassa tai Helsingissä Kätilöopiston sairaalassa, samoin mahdollinen sädehoito. Solunsalpaajahoito toteutetaan Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpätautien poliklinikalla.

Hoitojen jälkeen seuranta tapahtuu naistentautien poliklinikalla.

Munasarjasyöpä, munajohdinsyöpä ja vatsakalvon syöpä

Suomessa todetaan vuosittain noin 500 munasarjasyöpää. Se on naisten kuudenneksi yleisin syöpä. Munasarjoissa esiintyy myös ns. rajalaatuisia kasvaimia, jotka sijoittuvat hyvän- ja pahanlaatuisuuden välimaastoon. Niiden hoidoksi riittää yleensä pelkkä leikkaus.

Munasarjasyöpä on alkuvaiheessa oireeton. Siksi tauti on usein toteamishetkellä levinnyt munasarjojen ulkopuolelle.

Munasarjasyöpä saadaan selvillä ultraäänitutkimuksen avulla. Lisäselvittelyinä otetaan verikokeita ja vartalon tietokonekuvaus. Niillä pystytään selvittämään taudin levinneisyys.

Munasarjasyövän hoidon perustana on leikkaushoito. Leikkaushoidon tavoitteena on poistaa kaikki syöpäkudos. Leikkaukset tehdään Helsingissä Kätilöopiston sairaalassa. Leikkauksen jälkeen aloitetaan solunsalpaaja hoito Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpätautien poliklinikalla. Joskus solunsalpaajahoito aloitetaan jo ennen leikkausta. On myös mahdollista, että hoidossa päädytään pelkkään solunsalpaajahoitoon.

Hoitojen päätyttyä seuranta siirtyy naistentautien poliklinikalle.

Munajohdinsyöpää ja vatsakalvon syöpää koskevat saman tutkimus-, hoito- ja seurantatiedot.

Kohdunkaulan syöpä

Kohdunkaulan syöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 160 naista. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on alhainen Suomen joukkotarkastuskäytännön eli ns. papaseulonnan ansiosta. Seulonnalla voidaan löytää kohdunkaulan solumuutokset jo siinä vaiheessa, kun ne eivät ole vielä kehittyneet syöväksi.

Kohdunkaulan syöpä saadaan selville tutkittaessa kohdunsuuta mikroskooppisesti eli tehdään ns. kolposkopia. Tutkimuksessa otetaan koepaloja. Jos tutkimuksissa todetaan syöpämuutoksia, tehdään vartalon tietokonetutkimus ja alavatsan magneettitutkimus. Niiden avulla selvitetään syövän mahdollinen levinneisyys kohdunkaulan ulkopuolelle.

Kohdunkaulan syövän hoitona on leikkaus ja mahdollisesti sädehoito. Hoitona voi myös olla solunsalpaajahoidon ja sädehoidon yhdistelmä. Sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti kohdunkaulaan tai ulkoisesti lantion alueelle.

Hoitojen päätyttyä seuranta siirtyy naistentautien poliklinikalle.

Ulkosynnytinsyöpä

Ulkosynnyttimien syöpä on harvinainen. Suomessa siihen sairastuu vuosittain noin 80 naista.

Ulkosynnytinsyövän oireina ovat pitkittynyt kutina, kirvely, valkovuoto, verinen vuoto, kirvely virtsatessa tai haavauma ulkosynnyttimissä. Muutoksista otetaan koepala, jolla syöpä selviää. Potilaille tehdään vartalon tietokonetutkimus ja tarvittaessa lantion magneettitutkimus, joilla määritetään taudin levinneisyys.

Ulkosynnytinsyövän hoitona on leikkaus, jonka jälkeen aloitetaan tarvittaessa solunsalpaajahoito tai sädehoito. Koska potilaat ovat usein iäkkäitä, saatetaan hoidoksi valita sädehoito ilman leikkausta.

Hoitojen päätyttyä seuranta siirtyy naistentautien poliklinikalle.