Yleisiä silmävaivoja

Kuivasilmäisyys

Kuivasilmäisyys on yleinen vaiva, joka on harvoin vakava ja on yleensä helposti hoidettavissa.

Oireet

Kuivasilmäisyydessä silmän kostutusjärjestelmä ei kykene pitämään silmän pintaa tarpeeksi kosteana. Siitä saattaa aiheutua mm. silmän vetistystä, hiekantunnetta, kaiherrusta, kirvelyä, punoitusta ja toistuvia silmätulehduksia.

Kenellä

Kuivasilmäisyys johtuu usein pelkästään ikääntymiseen liittyvästä kyynelerityksen vähenemisestä. Myös nuoremmilla henkilöillä kyyneleritys voi olla vähentynyt ilman selvästi todennettavissa olevaa syytä. Muita mahdollisia syitä kuivasilmäisyydelle ovat esimerkiksi jotkut lääkkeet, silmän alueen sädehoito, tietyt autoimmuunitaudit, ympäristöstä johtuvat seikat, kuten päätetyö, kuiva huoneilma tai ilmastointi.

Hoito

Hoidon kulmakivenä on runsas kostutusvalmisteiden käyttö useita kertoja päivässä sekä tarvittaessa ympäristötekijöihin puuttuminen. Erityisen hankalissa tapauksissa kuivasilmäisyys saattaa vaatia silmälääkärin tutkimusta ja hoitoa.

Värikalvon tulehdus

Värikalvon tulehdus eli iriitti on yleinen silmänsisäinen tulehdus.

Oireet

Värikalvon tulehduksen oireita ovat silmän kipu, punoitus ja valonarkuus. Tulehdukseen ei liity silmien rähmimistä. 

Kenellä

Iriittiä esiintyy eniten nuorilla aikuisilla, mutta tautia voidaan todeta myös lapsilla ja myöhemmälläkin iällä.

Joskus värikalvon tulehdus voi liittyä reuman sukuisiin tauteihin. Yksi yleinen altistava syy on HLAB-27-geenitekijä, joka voidaan todeta verikokeella. Usein mitään altistavaa tekijää taudille ei löydetä.

Hoito

Värikalvon tulehdus vaatii silmälääkärin tutkimuksen. Tautia hoidetaan silmään tiputettavilla kortisonitipoilla ja hoito kestää useita viikkoja. Värikalvon tulehdus voi uusiutua.

Sidekalvotulehdus

Sidekalvotulehduksessa silmämunan valkoisen osan (kovakalvo) päällä oleva läpinäkyvä sidekalvo tulehtuu.

Oireet

Oireena saattaa olla silmän verestystä, roskantunnetta, kaiherrusta, vetistystä, rähmimistä ja valonarkuutta. Tulehdus voi johtua erilaisista taudinaiheuttajista kuten bakteereista, viruksista tai sienistä, mutta voi olla myös steriili aiheutuen esimerkiksi atopiasta, allergiasta tai kuivasilmäisyydestä. Sidekalvot voivat ärtyä myös esimerkiksi pitkäkestoisesta ulkoilusta, näyttöruudun tuijottamisesta, silmäluomien virheasennoista tai kyyneltiehyiden ongelmista.

Hoito

Terveyskeskuslääkäri osaa hoitaa yleisimmät sidekalvotulehdukset, mutta erityisen rajuissa tai pitkittyvissä tilanteissa potilas saattaa tarvita silmälääkärin tutkimusta ja hoitoa.

Luomenreunan tulehdus

Kroonisessa silmäluomenreunan tulehduksessa luomet ovat karstaiset ja ripsien tyveen kertyy kuivaa eritettä. Tilaan saattaa liittyä muitakin iho-ongelmia, kuten rasvainen iho, akne tai ruusufinni.

Oireet

Tulehtuneessa luomireunassa kasvaa herkästi bakteereita, jotka ylläpitävät tulehdusta ja ärsyttävät silmää. Jos luomireunan talirauhanen tukkeutuu, luomeen saattaa tulla kipeä punoittava patti, jota kutsutaan näärännäpyksi. Tulehduksen rauhoituttua paikalle voi jäädä pieni, yleensä kivuton patti, jota kutsutaan luomirakkulaksi.

Hoito

Kroonisen luomireunantulehduksen hoito on tärkeää, sillä hoitamattomana luomireunat voivat arpeutua ja ripset harventuvat. Ripset saattavat myös kääntyä väärään asentoon.

Tila vaatii aina parantuakseen pitkäaikaista ja säännöllistä hoitoa. Tärkeintä hoidossa on säännöllinen ja pitkäaikainen luomireunan puhdistus karstasta ja tulehduseritteestä. Mekaanisen puhdistuksen lisäksi tarvitaan usein silmäluomen paikallishoitoa silmätipoin tai -voitein.

Vaikeimmissa tulehduksissa hoitona käytetään joskus pitkäkestoista suun kautta otettavaa antibioottikuuria. Luomireunaan kehittynyt luomirakkula avataan tarvittaessa pienellä kirurgisella toimenpiteellä.

Lasiaisirtauma

Valtaosaa silmän tilavuudesta täyttää hyytelömäinen lasiaisneste.

Kenelle

Ikääntymisen myötä lasiaisen tasalaatuinen geelimäinen rakenne muuttuu osittain vetiseksi ja siihen syntyy tiivistymiä. Näkökenttään ilmaantuu yksittäisiä liikkuvia ”hitusia”, jotka erottuvat parhaiten vaaleaa taustaa vasten ja ovat vaarattomia.

Lasiaisen vesittyessä se myös kutistuu. Useimmilla meistä se lopulta irtoaa takaosastaan verkkokalvon pinnasta. Ilmiötä kutsutaan lasiaisirtaumaksi (posterior vitreous detachment, PVD, ablatio corporis vitrei). Yleisimmin se tapahtuu 45–65 vuoden iässä.

Oireet

Usein lasiaisirtauma tapahtuu rauhallisesti ja vähitellen, jolloin se voi olla oireeton.

Toisinaan lasiaisirtauma aiheuttaa selkeät oireet, jolloin näkökenttään ilmaantuu runsaasti liikkuvia samentumia, roskia tai pyöreä rengas. Joskus tuntuu kuin katsoisi kalvon läpi. Olennaista on, että muutokset heiluvat katseen mukana ja niiden läpi näkee. Aluksi samentumat saattavat olla häiritseviä, mutta ne siirtyvät yleensä sivuun näköakselilta ja vaalenevat eikä niille tarvitse tehdä mitään.

Tavallinen oire on myös näkökentän valonvälähdykset, jotka näkyvät parhaiten pimeässä ja silmät kiinni. Salamointi aiheutuu irtoavan lasiaisen aiheuttamasta vedosta verkkokalvoon. Kun irtauma on edennyt päätepisteeseen, valonvälke loppuu tai ainakin olennaisesti vähenee. Lasiaisirtauma ei aiheuta kipua, mutta silmä voi tuntua hieman oudolta.

Vaarallisuus

Lasiaisirtauma on normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö. Useimmiten se on vaaraton. Joissain tapauksissa lasiainen on tiukasti kiinni verkkokalvon pinnassa ja tällöin irtoava lasiainen voi aiheuttaa repeämän verkkokalvoon. Repeämän myötä lasiaiseen saattaa vuotaa verta, jolloin näkö sumentuu tai näkökenttään ilmaantuu lukematon määrä mustia pilkkuja.

Verkkokalvorepeämä on syytä suojata laserhoidolla, sillä repeämä altistaa verkkokalvon irtoamiseen. Verkkokalvon irtauma on näköä uhkaava tila, joka edellyttää leikkaushoitoa. Verkkokalvon irtauman oire on näkökentän yhtenäinen tumma läpinäkymätön ja liikkumaton varjo.

Hoito

Oireinen lasiaisirtauma on syytä tarkistuttaa silmälääkärin tutkimuksella. Silmälääkäri tarkistaa, onko silmiin aiheutunut hoitoa vaativia verkkokalvomuutoksia.

Päivystyksellistä tarkistusta suositellaan, jos näkökentässä on runsasta ”nokisadetta” tai yhtenäinen esirippumainen ja läpinäkymätön varjo. Jos oireet ovat lievät, vain vähän nokea, ei yhtenäistä varjoa, vain vähän salamointia, suositellaan tarkastusta omalla silmälääkärillä 1–2 viikon sisällä.

Joissain tapauksissa on aiheellista suorittaa uusintatutkimus noin 1–1,5 kuukauden kuluttua oireiden alkamisesta.

Roska silmässä

Silmän pinta on erittäin hyvin hermotettu ja pienikin roska silmässä voi aiheuttaa suhteettoman voimakkaat oireet.

Oireet

Roskantunne, viiltävä kipu, punoitus ja kyynelvuoto ovat tyypillisiä oireita.

Hoito

Suurin osa silmään osuneista roskista poistuu itsestään räpyttelyn ja kyynelehtimisen ansiosta. Roskan poistuttua silmä voi edelleen kipuilla ja vetistää lähitunteina.

Jos oireet eivät helpota tai silmän pinnassa näkyy sitkeästi kiinnittynyt roska, on syytä hakeutua lääkäriin päivystyksellisesti. Yleislääkäri saa useimmat vierasesineet poistettua.

Jos roska on tiukassa tai syvemmällä, tehdään tarvittaessa lähete silmälääkäriin. Silmän pinnan vierasesine poistetaan puuduttavien silmätippojen ja rikkaneulan avulla. Silmälääkärillä on tarvittaessa apunaan myös muita instrumentteja ja mikroskooppivälineistö.

Tyypillisesti poistettava roska löytyy sarveiskalvolta, joskus sitä ympäröivältä sidekalvolta tai piilosta luomen alta. Roskan poiston jälkeen silmä saatetaan peittää taitoksilla. Hoidoksi määrätään yleensä antibioottivoidetta lähipäivien ajaksi.

Jos vierasesine tai sen aiheuttama ruosterengas pysyy sitkeästi sarveiskalvolla, saatetaan aloittaa kotihoidoksi antibioottivoide ja jatkaa poistoa seuraavina päivinä.

Sugillaatio

Sugillaatio tarkoittaa silmään tulevaa mustelmaa, jossa verenpurkauma on silmän sidekalvon alla peittäen valkoisena näkyvän kovakalvon. Muutos on hätkähdyttävän voimakas ulkonäöltään, ja se voi peittää silmän koko valkoisen osan. Sugillaatio on yleensä väriltään verenpunainen.

Kenelle

Sugillaatio voi ilmaantua ilman mitään ulkoista syytä tai erilaisten vammojen yhteydessä. Erilaiset veren hyytymistä estävät lääkkeet lisäävät todennäköisyyttä saada sugillaatio.

Oireet

Näkyvän muutoksen lisäksi sugillaatioon saattaa liittyä lievää roskantunnetta silmässä.

Hoito

Itsestään ilmaantunut sugillaatio on vaaraton, jos tilanteeseen ei liity lievän roskantunteen lisäksi muuta oiretta. Se paranee itsestään mustelman tavoin 1–2 viikon kuluessa.

Jos sugillaatio on tullut silmän seudun vamman yhteydessä, on syytä hakeutua lääkärin arvioon mahdollisten muiden silmän seudun vammamuutosten tarkistamiseksi.

Muista suojalasit!