Muut leikkaukset ja toimenpiteet silmäklinikalla

Silmäklinikka tehdään yleisempien silmäleikkausten lisäksi lukuisia muita leikkauksia. Niihin voit tutustua tässä kokonaisuudessa.

Silmäluomileikkaukset

Silmäluomileikkauksia tehdään muun muassa erilaisten luomien asentovirheiden, alaluomien sisään tai ulospäin kääntymisen, vuoksi.

Myös luomien alueen ihomuutoksia ja kasvaimia poistetaan. Tarvittaessa tehdään ihoplastia tai ihosiirre, jos poistettavan ihoalueen koko tai sijainti sitä vaatii.

Lippaluomileikkauksia tehdään lääketieteellisten syiden takia esim., jos löysä iho tai luomien roikkuminen haittaa näkökenttää.

Silmäluomien leikkaukset tehdään tavallisimmin paikallispuudutuksessa päiväkirurgisena toimenpiteenä.

Karsastusleikkaus

Karsastusta voidaan hoitaa leikkauksella, jossa silmien keskinäiseen asentoon vaikutetaan käsittelemällä yhtä tai useampaa silmälihasta. Joskus voidaan käsitellä molempia silmiä samassa leikkauksessa.

Leikkaushoito harkitaan aina tapauskohtaisesti huomioiden karsastuksen määrä (kulma), sen aiheuttama haitta ja silmälasien tarve sekä niiden vaikutus karsastustilanteeseen.

Ennen leikkausta tehdään mittaukset, joiden perusteella leikkaus suoritetaan. Usein ennen leikkausta kokeillaan myös prismalaseja, joilla on mahdollista testata, miltä leikkauksen jälkeinen tilanne tuntuisi.

Karsastusleikkaus voidaan tehdä joko nukutuksessa tai puudutuksessa.

Pientoimenpiteet

Silmäklinikassa tehtäviä tyypillisiä pientoimenpiteitä ovat

  • luomirakkulan tyhjennys
  • silmäluomien ihokasvainten poisto
  • hankaavien silmäripsien poisto sähkö- tai laserpoltolla

Toimenpiteet tehdään paikallispuudutuksessa. Puudute ruiskutetaan ihoon pienellä neulalla. Puuduttaminen aiheuttaa silmän alueelle lähes aina pienen mustelman, joka paranee parin viikon kuluessa.

Luomirakkulan tyhjennys

Luomirakkula on ylä- tai alaluomeen tuleva ihonalainen hernemäinen paukama, jonka aiheuttaa luomireunan tukkeutuneeseen rauhaseen tuleva rauhaseritekertymä. Alkuvaiheessa rakkula voi olla ärtynyt ja punoittava ja se voi vielä parantua puhdistuksella ja paikallisella yleislääkärin määräämällä lääkityksellä. Pitkittyessään rakkula usein rauhoittuu ja iho sen päällä voi näyttää normaalilta.

Kivulias tai pitkään häiritsevänä pysynyt rakkula tyhjennetään paikallispuudutuksessa pientoimenpidehuoneessa. Ommeltavia haavoja ei synny. Toimenpiteen jälkeen silmään laitetaan muutamia päiviä antibioottivoidetta. Työnkuvasta riippuen parin päivän sairausloma voi olla tarpeen.

Silmäluomien ihokasvainten poisto

Kuten muuallakin iholla, myös silmän seudussa esiintyy erilaisia ihokasvaimia. Silmän alueella ne ovat usein helpommin häiritseviä. Toisaalta niiden poisto vaatii silmäluomien toiminnan huomioimisen.

Tyypillisimmin muutokset ovat syyliä, rasvaluomia tai tavallisia luomia, mutta myös ihosyöpiä esiasteineen ilmenee. Tarvittaessa muutoksista otetaan näyte patologiseen tutkimukseen.

Poistot tapahtuvat muutoksen koon perusteella pientoimenpiteenä tai laajempana plastiikkakirurgisena toimenpiteenä. Jokainen poisto suunnitellaan yksilöllisesti. Myös jälkihoito on tapauskohtaista.

Hankaavien silmäripsien poisto

Silmän pintaa hankaava silmäripsi voi aiheuttaa roskantunnetta ja silmän tulehdusoireita. Joskus hankaava ripsi voi aiheuttaa myös haavaumia silmän pintaan. Tällöin silmäripsen poisto on tarpeen. Jotta ripsi ei kasva takaisin, ripsi poistetaan joko sähkö- tai laseravusteisesti. Laseria käytämme erityistapauksissa tahdistinpotilaille.

Molemmissa tekniikoissa paikallispuudute laitetaan poistoalueelle. Silmäripsen juuri pyritään tuhoamaan sähköllä tai laserilla, minkä jälkeen silmäripsi irrotetaan.

Toimenpiteestä ei jää merkittäviä haavoja, mutta luomireuna on alkuun ärtynyt. Toimenpiteestä huolimatta silmäripsien kasvu uudestaan on valitettavan yleistä.

 

Polikliiniset laserhoidot

Verkkokalvo

Silmänpohjan laserointia käytetään mm. verkkokalvon reikien tai diabetekseen liittyvien silmänpohjamuutosten hoidossa.

Mustuainen laajennetaan laserointia varten. Potilas istuu toimenpiteen ajan silmämikroskoopin edessä. Toimenpiteen kesto riippuu hoidettavasta alueesta. Yleensä aikaa varataan puoli tuntia.

Silmä on häikäistynyt laseroinnin jälkeen. Mustuainen pysyy yleensä laajana vielä usean tunnin ajan. Silmiä voi suojata häikäistymiseltä aurinkolaseilla. Toimenpiteen jälkeen ei ole rajoituksia tai jälkihoitoa, ellei asiasta erikseen mainita. Kontrolli sovitaan tarvittaessa lääkärin ohjeen mukaan.

Silmänpaineen alennus

Silmänpainetautiin eli glaukoomaan liittyvää silmänpaineen nousua voidaan laskea silmän etuosan rakenteisiin kohdistuvalla laseroinnilla (SLT/LTP). Toimenpide on nopea ja kivuton. Mustuaista ei laajenneta.

Laserointi lisää silmänsisäisen nesteen poistumista ja laskee silmänpainetta. Hoitovaste on yksilöllinen. Tarvittaessa jatkohoitona käytetään kortisonisilmätippaa lääkärin ohjeen mukaan hoidettuun silmään.

Toimenpiteen jälkeen ei ole rajoituksia, ellei asiasta erikseen mainita. Silmänpaine kontrolloidaan laseroinnin jälkeen lääkärin antaman ohjeen mukaan noin kuukauden kuluttua.

Lue lisää glaukoomaleikkauksesta.

Jälkikaihi

Osalle kaihileikatuista potilaista kehittyy jälkikaihi ja näöntarkkuus heikkenee.

Jälkikaihi hoidetaan laseroimalla samentunut kalvo silmänsisäisen linssin takapinnalta. Toimenpide on nopea ja kivuton. Mustuainen laajennetaan hoitoa varten.

Jälkihoitona käytetään tarvittaessa kortisonisilmätippaa lääkärin ohjeen mukaan hoidettuun silmään. Toimenpiteen jälkeen ei ole rajoituksia, ellei asiasta erikseen mainita. Kontrolli sovitaan tarvittaessa lääkärin ohjeen mukaan.

Lue lisää kaihileikkeuksesta.

Lääkeinjektiot

Silmänsisäisiä lääkeinjektioita käytetään yhä enenevissä määrin silmäsairauksien hoidossa. Yleisin injektioilla hoidettava silmäsairaus on keskeisen verkkokalvon kostea ikärappeuma. Myös muun muassa diabeettisen silmätaudin ja silmänpohjan verisuonitukosten tietyissä muodoissa pistoksilla voidaan saavuttaa hyvä hoitovaste.

Ennen pistosta potilaat saavat ohjeen, jossa on kerrottu pistoksiin liittyvistä varotoimista ja yleisimmistä ilmiöistä, kuten näköhäiriöistä. Injektioita voidaan antaa tilanteen mukaan joko yksittäisinä pistoksina tai usean pistoksen sarjoina.

Lääke pistetään paikallispuudutuksessa silmän lasiaiseen eli silmän sisällä olevaan hyytelöön. Suurin osa pistoksista tehdään pientoimenpiteenä poliklinikalla mutta osa tehdään leikkaussalissa.

Kyynelteiden toimenpiteet

Kyynelteiden huuhtelu

Silmien vetistys on erittäin yleinen vaiva. Se liittyy tyypillisenä oireena tavallisimpaan silmäsairauteen, kuivasilmäisyyteen, jota hoidetaan kostutustipoin.

Jos kuitenkin epäillään kyyneltieahtaumaa tai -tukosta, voidaan poliklinikan tutkimushuoneessa tehdä kyynelteiden huuhtelu. Suolavettä ruiskutetaan alaluomen sisänurkassa sijaitsevan kyynelpisteen kautta kyyneltiehyeen, josta neste normaalisti virtaa nenänieluun. Pientoimenpide saattaa avata ahtauman tai paljastaa todellisen tukoksen.

Kyynelteiden sondeeraus

Yksinkertaisin kirurginen kyyneltietoimenpide on kyynelteiden sondeeraus. Sitä käytetään lapsilla synnynnäisen kyyneltietukoksen hoidossa.

Vastasyntyneiden yleisin kyyneltieongelma on synnynnäinen kyyneltietukos eli kyynelkanavassa sijaitsevan limakalvopoimun, ns. Hasnerin läpän, avautumattomuus. Läppä on avautumatta vastasyntyneistä 20%:lla, puolen vuoden ikäisistä 4%:lla ja vuoden ikäisistä alle 1%:lla. Koska luontainen paranemistaipumus on hyvä, lähdetään leikkaussalin puolelle vasta lapsen täytettyä vuoden.

Toimenpide tehdään kevyessä yleisanestesiassa. Tylppä, ohut instrumentti viedään alaluomen sisänurkan kyynelpisteestä nenänsyrjässä sijaitsevaan kyynelpussiin ja sen alta löytyvä Hasnerin läppä avautuu näin mekaanisesti.

Toimenpide on yleensä nopea, kivuton ja tehokas.

Kyynelteiden putkitus eli silikoniputken asettaminen kyynelteihin

Jos aikuisella todetaan kyyneltietukos, joka ei avaudu kyyneltiehuuhtelussa, se saadaan harvoin avautumaan pelkällä sondeerauksella.

Aikuisen yleisin leikkaussalissa tehtävä kyyneltietoimenpide on kyynelteiden putkitus. Nenänielun limakalvoja puudutetaan suihkeella sieraimen kautta. Myös kyynelteiden seudulle injektoidaan puudutetta. Paikallispuudutuksen lisäksi suoniyhteys avataan kipulääkitystä varten. Olemassa olevaa mutta ahtautunutta kyyneltietä käydään läpi samaa reittiä kuin sondeerauksessa. Kyyneltietä auki pitämään ujutetaan ohut silikoninen umpiputki. Putki on joustava ja kiinnittyy yleensä hyvin paikalleen, jolloin se ei aiheuta mitään tuntemuksia.

Putki jätetään paikalleen yleensä noin kolmen kuukauden ajaksi, jonka jälkeen se poistetaan poliklinikalla. Hoitoaikana silmän vetistys saattaa pysyä ennallaan, mutta suurin osa tukoksista paranee putken poiston jälkeen.

Dakryokystorinostomia (DCR) on toimenpide, joka tehdään tietyissä tilanteissa, jos yllä mainitut toimenpiteet eivät sovellu tai auta. Siinä kyynelnesteelle muodostetaan uusi reitti luun läpi. Päijät-Hämeen keskussairaalassa toimenpiteen tekee korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri.

Sarveiskalvon valokovetushoito (cross-linking)

Yleisin sarveiskalvon ektasia on keratokonus, sarveiskalvon kartiopullistuma. Keratokonus on itsenäinen, ei-tulehduksellinen ja yleensä molemminpuoleinen sarveiskalvosairaus. Se todetaan useimmiten n. 15–40-vuotiailla nuorilla aikuisilla.

Sarveiskalvo muuttuu kartiomaiseksi ja voi lopulta ohentua ja samentua keskeisesti.

Keratokonusta on hoidetaan piilolinsseillä tai sarveiskalvokirurgialla. Sarveiskalvon crosslinking on ensimmäinen hoitomuoto, jolla on päästy tavoitteeseen pysäyttää keratokonuksen eteneminen. Lisähyötynä lasivahvuudet saattavat pienentyä ja näöntarkkuus parantua. Maailmalla on hoidoista muutamien vuosien kokemus. Julkaistuissa seurantatutkimuksissa tulokset ovat olleet erittäin lupaavia.

Sarveiskalvon cross-linking hoito perustuu UV-valoon ja valoherkistäjä-aineeseen, riboflaviiniin, joka on B2-vitamiini. Menetelmällä muodostetaan uusia kemiallisia sidoksia (”cross links”) kollageenisäikeiden kesken, jolloin sarveiskalvo kovettuu.

Kun riboflaviini kohtaa tietyn aallonpituuden UV-valoa, se lisää valon säteilyvaikutusta ympäröivään kudokseen ja muodostaa reaktiivisia happimolekyylejä, jotka indusoivat uusien kovalenttisidosten muodostumista kollageenisäikeiden väleihin.

Hoidettava silmä paikallispuudutetaan silmätipoilla. Keskeinen pintaepiteeli kuoritaan sarveiskalvolta, jotta riboflaviini imeytyy paremmin stroomakerrokseen.

Riboflaviiniliuosta tiputellaan muutaman minuutin välein sarveiskalvolle puolen tunnin ajan. Sen jälkeen aloitetaan UV-valotus 30 minuutin ajan muutaman cm:n etäisyydellä sarveiskalvon pinnasta. Koko valotuksen ajan jatketaan tippojen tiputtelua.

Lopuksi sarveiskalvon pintaan asetetaan piilolinssi ja aloitetaan muutamaksi päiväksi antibioottitipat, jotta keskeinen pintaepiteeli kasvaa takaisin ongelmitta.

Puudutustippojen vaikutuksen lakattua silmä saattaa olla hyvin kipeä, joten kipulääkitys on tarpeen lähipäivinä. Myös silmän kiinni pitäminen ja kylmäpussihoito vähentävät oireita. Sairasloma on aluksi tarpeen. Kortisonitippoja tiputetaan lääkärin ohjeen mukaan yleensä kolmen kuukauden ajan hoidon jälkeen.

Kontrollikäyntejä tulee yleensä muutaman päivän, muutaman viikon ja muutaman kuukauden kuluttua hoidosta.

Rikanpoisto

Sarveiskalvo puudutetaan pintapuudutustipoilla. Rikka poistetaan pumpulipuikolla, pinsetillä tai niin sanotulla rikkaneulalla. Jos rautarikka on aiheuttanut ruosterenkaan, se poistetaan joko rikkaneulalla tai sarveiskalvoporalla mahdollisemman tarkasti.

Jatkohoitona silmään laitetaan antibioottisalvaa. Silmä suljetaan tukevalla silmälapulla niin, ettei silmän räpytysrefleksi pääse hankaamaan rikanpoiston jälkeistä sarveiskalvon haavaumaa. Lappu toimii myös kivun hoitona. Silmälappua pidetään yleensä seuraavaan aamuun, jolloin sarveiskalvohaava on usein jo parantunut.

Silmän hoitoa jatketaan antibioottisalvalla, mitä käytetään 3–6 kertaa päivässä n.3–5 vuorokautta. Hoito-ohjeet saattavat vaihdella yksilöllisesti.

Tarvittaessa voidaan määrätä poliklinikkakontrolli, jos esimerkiksi rikanpoiston jälkeinen sarveiskalvohaavauma on suuri ja paraneminen vaatii varmistusta.

Potilaalla on lupa myös tarvittaessa ottaa yhteyttä silmäklinikalle, jos silmä oireilee esimerkiksi hankalana kipuna tai näkö ei palaudu hoidosta huolimatta viikon aikana.

Siipikalvonpoistoleikkaus

Pterygium eli siipikalvo on sidekalvon hyvänlaatuinen liikakasvu kirkkaalle sarveiskalvolle. Yleensä aiheuttajaa ei tiedetä. Valo ja lämpö voivat altistaa sen kehittymiselle. Joillakin muutoksen altistava tekijänä voi olla vanha silmän pintavamma.

Potilas voi kokea pintaärsytysoireita esimerkiksi roskantunnetta, kangerrusta ja silmän punoitusta. Oireita rauhoittaa säännöllinen kostutustippojen käyttö ja tarvittaessa kuurina käytettävät antibiootti- ja kortisonitipat.

Siipikalvonpoistoleikkaus tehdään, jos siipikalvo kasvaa aktiivisesti sarveiskalvon keskiosaa kohti ja haittaa näkemistä tai aiheuttaa hajataiton lisääntymistä silmän taittovoimassa.

Leikkauksessa silmä puudutetaan pintapuudutustipoilla ja sidekalvon alaisella puudutuksella. Siipikalvo poistetaan sarveiskalvolta ja sarveiskalvo hiotaan. Uusiutumistaipumuksen estämiseksi laitetaan usein sidekalvosiirre sidekalvon terveestä osasta siipikalvon poistokohtaan limbus-reunaan sulavilla ohuilla ompeleilla.

Toimenpiteen jälkeen silmään laitetaan antibioottisalvaa ja silmälappu. Tarvittaessa voi käyttää tavallisia särkylääkkeitä.

Ensimmäinen kontrolli on noin kahden päivän kuluttua. Siihen asti potilas pitää silmälappua. Jos sarveiskalvon haava on parantunut, potilaalle määrätään noin yhden kuukanden ajan käytettäviksi antibiootti-kortisonitippoja ja vielä seuraavan kuukauden ajaksi kortisonitippoja.

Toimenpiteestä huolimatta siipikalvo voi uusiutua ajan kuluessa. Myös pintaärsytysoireet voivat jatkua. Siksi kostutustippojen säännöllistä käyttöä suositellaan jatkossakin. Toimenpide voidaan tarvittaessa uusia, jos siipikalvo uusiutuu ja uusintapoistokriteerit täyttyvät.