Klinikan historia

Viipurilainen perintö

Gustaf Julius Strömborg (1830–1899) oli eräs ensimmäisistä suomalaisista lääkäreistä, joka sai opetusta silmätautien erikoisalan ulkomaisilta asiantuntijoilta. Hän toimi myös viisi vuotta silmätauteja hoitavana lääkärinä silmätautien osastolla, joka avattiin vuonna 1861 Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikassa.

Viipurin lääninsairaalan lääkäriksi siirryttyään Strömborg oli pitkään ainoa Helsingin ulkopuolella silmäpotilaille leikkauksia tehnyt lääkäri. Hänen perustamansa rahasto oli alkusysäyksenä Professori Strömborgin silmäsairaalan perustamiselle, jonka toiminta jatkui myöhemmin osana Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalaa.

Strömborgin kuoltua vuonna 1899 hänen leskensä ja ainoa tyttärensä lahjoittivat silmäsairaalan perustamista varten vuonna 1897 perustettuun rahastoon noin 10 600 markkaa. Lisäksi rahastoa kartuttivat eräät yksityiset henkilöt, Viipurin Säästöpankki ja Viipurin kaupunki anniskeluyhtiön voittorahoista. Vuoden 1905 lopussa rahastossa oli korkojen kanssa pääomaa vähän vajaat 89 000 markkaa.

Silmäklinikan avajaiset Viipurissa

Diakonissalaitos rakennutti omalle tontilleen kesällä 1904 puisen paviljongin, jonka arkkitehti Johan Brynolf Blomkvist (k. 1921) oli piirtänyt lääninsairaalan ylilääkärin Peder Waldemar Granbergin (1864–1938) suunnitelman perusteella.

Silmäklinikan avajaiset pidettiin 8.2.1905. Odotushuoneen seinälle ripustettiin Strömborgin valokuvasta tehty suurennos. Silmäklinikka toimi erillisenä, mutta sillä oli Diakonissalaitoksen kanssa yhteinen johto, jossa oli mukana myös Viipurin kaupungin edustaja.

Silmäsairaalassa oli vuonna 1905 toiminnan alkaessa 20 hoitopaikkaa. Seuraavana vuonna saatiin viisi uutta hoitopaikkaa. Lapsipotilaita varten valmistui vuonna 1913 oma paviljonki, jossa oli 10 paikkaa. Näin silmäsairaalassa oli yhteensä 35 hoitopaikkaa. Diakonissalaitoksen sairaalassa oli 30 hoitopaikkaa sisätautipotilaita varten.

Talvisodan ja välirauhan aikaan

Uuden sairaalan toiminnan alkaessa Strömborgin silmäsairaalasta tuli samalla Diakonissalaitoksen sairaalan silmätautien osasto. Sisätautiosastolla oli silloin sairaansijoja 52 ja silmätautien osastolla 50, joista 15 muodosti erillisen lastenosaston. 

Diakonissalaitoksen uuden sairaalan suunnittelu oli ollut vireillä jo vuodesta 1925 alkaen. Rahoituksen järjestyttyä rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1930 ja rakennus valmistui syyskuussa 1931.

Talvisodan syttymisen myötä Viipurin Diakonissalaitos evakuoitiin Karkkuun, jossa laitos toimi kristillisellä kansanopistolla. Sairaala oli

sijoitettu aluksi emäntäkoululle ja myöhemmin kansanopistolle. Signe Löfgren oli tuolloin opettajana Poriin siirretyllä Helsingin yliopiston silmäklinikalla.

Välirauhan seurauksena Viipuri menetettiin keväällä 1940 eikä laitos voinut palata sinne. Heinäkuussa 1940 Lahdesta ostettiin ns. Weltheimin talo Tapionkatu 6:sta (myöh. Sibeliuksenkatu) laitoksen uudeksi sijoituspaikaksi. Myös sairaala sijoitettiin noihin varsin ahtaisiin tiloihin. Signe Löfgrenillä oli tärkeä osuus tarvittavan lainan hankkimisessa Kansallis-Osake-Pankista.

Ensimmäinen silmätautipotilas otettiin osastolle jo syyskuun lopulla vuonna 1940. Sairaalassa oli silloin yhteensä 63 hoitopaikkaa, jotka jakautuivat puoliksi sisätautien ja silmätautien osastojen kesken.

Uusi sairaala rakennuslakon aikana

Diakonissalaitoksen uutta sairaalarakennusta alettiin rakentaa vuonna 1948. Se valmistui vuonna 1950.

Vuonna 1949, rakennustöiden aikaan, sattui rakennusalan lakko, joka uhkasi pahoin viivästyttää sairaalan valmistumista. Silloin Signe Löfgren piti lakossa olleille rakennusmiehille ”elämänsä parhaan puheen”, kuten hän kertoi. Sairaalan rakennustyöt käynnistyivät, vaikka lakko muilla työmailla jatkui.

Diakonissalaitoksen uuteen sairaalaan tuli yhteensä 124 sairaansijaa, puoliksi sisätautien ja silmätautien osastoille. Sairaalan 62-paikkainen silmätautien osasto oli paljon suurempi kuin missään pian sen jälkeen perustetussa keskussairaalassa. Vain Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osasto oli sitä suurempi. Siellä oli 126 sairaansijaa.

1960- ja 1970-luvun käänteitä

Kun Signe Löfgrenin siirtyi eläkkeelle vuonna 1967, loppui myös Lahden silmätautien osaston toiminta Diakonissalaitoksen toimintana. Silmätautien osaston ylilääkärin virkaa ei saatu enää täytetyksi.

Jouduttiin toteamaan, että silmätautien sairaalahoito Lahdessa saattoi jatkua keskussairaalan valmistumista odotettaessa vain, jos Lahden kaupunginsairaalaan perustettaisiin silmätautien osasto ja sitä varten ylilääkärin virka. Näin tapahtui 22.5.1967. Tarvittavien järjestelyjen kestäessä alilääkäri Kaarlo Suo hoiti ylilääkärin tehtävää viransijaisena toistaiseksi.

Diakonissalaitoksen ja Lahden kaupungin välillä tehtiin 13.2.1968 sopimus silmätautien osaston ja poliklinikan vuokraamisesta kaupunginsairaalan osaksi. Osaston paikkaluvuksi tuli silloin 31. Ylilääkärin virka saatiin vihdoin täytettyä vuonna 1968, kun siihen valittiin Pekka Pohjanpelto. Myöhemmin perustettiin vielä apulaislääkärin virka.

Vuoden 1972 alussa silmätautien osasto ja koko Diakonissalaitoksen sairaala siirtyi henkilökuntineen kaupunginsairaalan osaksi.

Syksyllä 1976 silmätautien osaston toiminta muutti kaupunginsairaalasta saman vuoden keväällä avattuun Päijät-Hämeen keskussairaalaan.

Menestyksen aikaa

Päijät-Hämeen silmätautien klinikan ylilääkärinä toimi vuosina 1995−2002 Mikko Tuominen.

Vuonna 1995 klinikka muutti Lahden kaupunginsairaalaan ja profiloitui entistä enemmän kirurgiseen suuntaan.

Vuonna 1997 aloitettiin silmäleikkausten ulkokuntamyynti hyvällä menetyksellä. Kaupunginsairaalassa silmäklinikalla oli käytössään 18 sairaansijaa käsittävä vuodeosasto, poliklinikkatilat, kaksi leikkaussalia ja heräämötilat.

1990-luvun lopulla alettiin maassamme vähentää yleisesti vuodepaikkoja. Uudet kirurgiset hoitomenetelmät silmätautien alalla mahdollistivat potilaan nopean kotiutuksen. Silmätautien vuodeosasto voitiin supistaa neljään kahden hengen huoneeseen.

Ylilääkäri Tuominen irtisanoutui vuonna 2002. Uudeksi ylilääkäriksi valittiin vuonna 2003 Juha Välimäki.

Satavuotias uuden edessä

Vuonna 2005 silmätautien klinikka juhli Lahden Sibeliustalossa 100-vuotissyntymäpäiviään. Juhlan kunniaksi klinikka muutti uusiin tiloihin keskussairaalan yhteyteen valmistuneeseen silmäklinikan uudisrakennukseen.

Uudella silmäklinikalla on kolme pelkästään silmäleikkausten tekoon suunniteltua modernia leikkaussalia, joissa kaikissa on laminaarivirtausilmastointi.

Lisäksi uuteen silmäklinikkaan rakennettiin oma kolmepaikkainen heräämö pelkästään silmäkirurgisille potilaille ja 11 lääkärin tutkimushuonetta käsittävä silmäpoliklinikka. Osastopaikkoja yöpymistä varten uudessa klinikassa on neljä.

Silmäleikkausten ulkokuntamyynti koko Suomen alueelle on tullut merkittäväksi osaksi klinikan toimintaa uusiin tiloihin siirtymisen jälkeen. Vuosittaisten leikkausmäärien perusteella Päijät-Hämeen silmäklinikka vakiinnutti asemansa 2000-luvulla maamme neljän suurimman toimijan joukossa.

Teksti perustuu professori Arno Forsiuksen ja ylilääkäri Juha Välimäen aineistoon